Itsestäänselvyyksiä
Ikkunasta kajastaa valo kaikkien pienten ja vähän isompien sormien ja kuononjälkien läpi. Pienet tahrat erottuu valkoisena, muutoin (tai ehkä senkin ansiosta) upeassa kellertävässä valossa. Voisihan nuo elämän jäljet pestä poiskin - mutta jokin kevään tulossa pistää miettimään omaa kasvua - kasvaahan valkovuokotkin jo. Etuajassa. Voisinko minä olla joskus etuajassa? Pessyt ne ikkunat ennen kun kevät valo paistaa kauniina tehden pölystäkin taidetta. Tehdä asioita ennen sitä viimeistä hetkeä. Tai nimenomaan ne elämän perus asiat jotka eivät vaadi minkään sortin luovuutta. Miten niistä edes voisi saada sellaista kuplivaa innostusta? Ehkä pitää vain ohjelmoida itseä innostumaan laskujen maksamisesta, ja niiden lähettämisestä. Ehkä ostan kaappiin aivan överi herkullista (ja arvokasta) kahvia niitä hetkiä varten, kun pitää tehdä jotain tosi tylsää ja uuvuttavaa.
Mutta kevään tuloon. Se vasta on sisintä suorastaan ruokkivaa. Ajatus siitä että ihan totta, kohta voi tuntea voikukat varpaiden välissä, tuntuu osin utopiselle. Miten on mahdollista että tuosta karuudessa ja mudasta voi kohta kasvaa jotain kaunista? Kuulin tuon ihmetyksen aiheen viimevuonna - enkä ollut koskaan aijemmin pohtinut sen ihmeellisyyttä. Se jäi kaikumaan - että tosiaan kevään kukkia voi ihmetellä. Olen ottanut kiinni tämän talven aikana nämä menetetyt vuodet aiheen suhteen. Ihmetellyt tuota väliin mutaista ja väliin liukasta lenkkimaastoa ja sitä pimeyttä jonka yli kasvitkin selviävät. Tietysti selviää, eihän täällä mikään ole väärin suunniteltua.
Itsestäänselvyydet usein jää ihmettelemättä, kuten tämä vuodenaikojen vaihtelu. Ja se vasta harmi onkin. Ehkä tässä tekstien saatossa kirjoitan siitä kuinka upeaa on pitää asioita itsestäänselvyyksinä. Koska yksi itsestäänselvyys on - eli ei alkuunkaan sellainen - että minä pidän kirjoittamisesta. Nautin siitä. Saan sisälleni sen olon mikä kesäaamuina on kun ihastelee tomaatinkukkia kahvikuppi kädessä kasvihuoneen lämmössä.
Ps. En kirjoita äidinkielen opettajille, silloin tulisi vain tyhjää paperia. Omien epävarmuuksen takia tämäkin on selitettävä. En osaa laittaa pisteitä, pilkkuja, yhdyssanoja oikeisiin paikkoihin. Enkä aijo välittää siitä (eiköhän tämä selitys kerro että välitän kuitenkin) - kuten en tänään noista valkoisista kuononjäljistä ikkunoissakaan.
