Riittämättömyys

Taistelu aikaa vastaan joka vielä illan hämärtyessä vie tämän hetken juuri uloittumattomiin. Mikä tässä hetkessä on niin epäolennaista ettei siihen osaa tarttua, vaan juoksee toiseen suuntaan, ikään kuin sillä ainaisella tekemisellä saisi itselleen kerrytettyä tunteja tulevaisuuteen. Huomaan heti puolustautuvani, olenhan tämän uskomuksen rakentanut vankalle pohjalle. Ja jos niin uskon - onhan se totta. Eihän tulevaisuutta ole luvattu.

Tämä kahvikupillinen ja nämä lauseet sen sijaan ovat. Luominen tekee tilaa. Ajatusten järjesteleminen ja itseni kanssa oleminen. Ehkä tulevaisuudessa pääsen avaamaan maalipurkit, tyhjän canvan ja pysähtymään siihen - mutta siiheksi tämä on hyvä. 

Nykyään liian usein narut pysyvät juuri ja juuri kädessä, välillä lipsuu jolloin niitä palaa etsimään hullunlailla. Kuitenkaan mistään ei voi päästää irti. Pitäväthän ne minua kasassa. Tiedän ettei näin voi jatkua loputtomiin. Siirrän aikaa tulevaisuuteen, vaikka samalla tiedosta ettei se ole mahdollista.

Eikä se aina ole niin, nimittäin silloin kun juokseminen on helppoa - suorastaan lennokasta, mieli pysyy siinä, vaikka vauhti huumaa. Silloin kuulee jokaisen linnunviserryksen, näkee upeimmat vihreän sävyt hiirenkorvissa, ja voi haistaa kevään ensimmäiset grilli-illat. Mutta tien ollessa päättyvä, takaisin palatessa hamuamme tulevaisuuteen. Olen myöhässä, vääränlainen, ja riittämätön. Pysähtyminenkään ei auta, kun päämäärän jälkeen voi vasta levähtää. Mutta missä se päämäärä on?

Sitä olen pohtinut. Ja tavallaanhan sen tietää. Tässä ja nyt. Siksi onkin erityisen ihanaa nauttia sunnuntaista kakun ja cappuciinon äärellä - läheisten ympäröimänä. 

Ps. Alla maailman paras sokeriton & viljaton & e-kooditon kakku. Pelkkää ravitsevuutta ja aitoja raaka-aineita.